Lisää vapaaehtoistyötä!

Helsingin Sanomissa 15.12.2013 julkaistu Pekka Mykkäsen artikkeli kädestä pitämisen vallankumous herätti ajatuksiani vanhusten hoidosta. Artikkeli puhui siitä, kuinka vapaaehtoistyöllä voitaisiin vanhustyötä parantaa huimasti. Mykkänen esittelee PalevelueläkeJärjestelmä PEJ:n. Se toimisi Nykäsen sanoin näin: ”ennen kuin suomalaisista tulee iäkkäitä, he voivat valmistautua omiin vanhuusvuosiinsa auttamalla nykyvanhuksia. Jokainen vanhustyössä vietetty hetki kasvattaisi saldoa PEJ-pankkiin.” Tekemällä vapaaehtoistyötä siis taattaisiin oman vapaaehtoishoidon saanti tulevaisuudessa. Artikkelissa esitellään myös tämän järjestelmän mahdollisia ongelmia, kuten poliitikkojen mahdollisen suhtautumisen vapaaehtoisiin siten, että oikeita hoitajia vähennettäisiin, koska PEJ kyllä hoitaa. Järjestelmä vaatisi todella paljon organisointia, jotta jokun 20-vuotiaana tehty PEJ tunti varmasti korvataan jopa 60 vuoden kuluttua.

Artikkelissa mainittiin myös sellainen ehdotus, että jokainen suomalaisen miehen ja naisen tulee valita joko ase- tai siviilimiespalvelu ja sivareista suurin osa laitettaisiin hoitamaan vanhuksia.

Tämäkin ehdotus vaatii paljon organisointia ja jopa peruslain muuttamista, mutta tulisi kuitenkin muistaa, että vapaaehtoistyö on olemassa jo nyt, vaikka yllämainittujen kaltaista järjestelmiä ei olekaan. Me voimme kaikki tehdä vapaaehtoistyötä ilmankin. Vakka moni asia voisi parantua vanhusten hoidossa päättäjien ansiosta, voi moni asia myös näyttää valoisammalta jos suomalaisten asenteet  vanhuksia kohtaa muuttuisivat. Kollektiivisissa kulttuureissa vanhuksista pidetään tutkitusti enemmän huolta ja vanhus on suvun arvojäsen, jonka hoitaminen on kunnia eikä taakka. Suurimman osan elämä muuttuisi Suomessa melko lailla jos mummot ja papat muuttaisivatkin heille asumaan ja heistä pitäisi pitää ympärivuorokautisesti huolta, eikä tällaista radikaalia muutosta todennäköisesti tule koskaan tapahtumaa. Voisimme kuitenkin avata silmämme vapaaehtoistyölle ja ruveta aina silloin tällöin auttamaan vanhuksia pienissä kodin askareissa sekä pitämään heille seuraa.

Suomalaisia ei oikein kasvateta vapaaehtoistyöhön, vaan niiden ajatellaan olevan jotain minulle kuulumatonta. Ystäväni kävi lukion kansainvälisellä IB-linjalla ja heillä opetussuunnitelmaan kuuluu tietty määrä tehtyjä vapaaehtoistunteja. Ilman vapaaehtoistyön tekemistä ei siis päässyt lukiosta läpi. Ehkä tämä on malli josta suomalaiset voisivat ottaa oppia?

-lumiukko

linkki Helsingin Sanomien atikkeliin: http://www.hs.fi/sunnuntai/K%C3%A4dest%C3%A4+pit%C3%A4misen+vallankumous/a1386996293537