Yksi yhteiskuntamme isoimmista rasistisista kannanotoista kohdistuu ikään. Yli viidenkymmen ikä on monille työantajille punainen vaate, joka johtaa välittömään hylkäykseen työtä haettaessa, vaikka vastassa olisi kokemattomampi ja epäpätevämpi alle kolmekymppinen. Sama ilmiö heijastuu perheiden keskuudessa ja ennen yhteisöissä suurinta arvostusta nauttineet vanhukset halutaan työntää syrjään. Kaipaan ajoittain aikoja, jolloin eläkkeelle jääneet isovanhemmat hoitivat lapsenlapsiaan jakaen elämänviisautta ja kokemusta. Tuolloin työssä käyvä sukupolvi saattoi työskennellä hyvällä omallatunnolla ja turvallisin mielin perheen pitäessä yhtä.
Onneksi on olemassa poikkeuksia ja työuraa on mahdollista pidentää huomattavastikin. Seurakuntalaisen artikkelin päätähti, 85-vuotias teräsmummo mainitsee iän tuovan varmuutta ja hälventävän pelkoja. Rakkaus Jeesukseen luo uskon kaikkeen tekemiseen ja kuten useat tutkimuksetkin osoittavat, vapaaehtoisesti työskentely on kaikkein kannattavinta.
Ikä ja kokemus rikastuttavat yhteiskuntaamme ja ne tulisi nähdä aarteina, joita seuraavat sukupolvet tarvitsevat. On kannattavampaa ammentaa muiden virheistä kuin itse kantapään kautta. Myös ikääntyneen elämänilo ja -mielekkyys lisääntyisivät arvostuksen ja tarpeellisuuden kasvaessa. Suomessa tullaan lähivuosina auttamattomasti tilanteeseen, jossa väestö ikääntyy. Jotta tuleva eläkepommi jäisi räjähtämättä, on ikääntyneiden arvostuksen noustava ja löydettävä uusia tai uusvanhoja tapoja hyödyntää iäkkäiden potentiaali mahdollisimman laajalti eri yhteiskuntamme sektoreilla.
-Jassu
-Jassu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti