http://www.hs.fi/kotimaa/Hallitus+haluaa+vanhukset+kotihoitoon/a1386915818097

Hallitus haluaa vanhukset kotihoitoon!

Helsingin sanomat uutisoi 13.12 nettisivuillaan, että vanhukset haluttaisiin kotihoitoon. Kirjoituksessa oli jonkinlaista tietoa tämän hetkisestä tilanteesta niin koti kuin laitoshoidostakin. Kotihoidon asiakkaita oli viime vuonna 70 500. Iäkkäistä ihmisistä 60 500 asui laitoshoidossa. Hallitus on hyväksynyt lakiuudistuksen siitä, että laitoshoitoon kuuluvia rahoja vähennetään 300 miljoonalla eurolla. Koko ajan on myös laitospaikkoja vähennetty.

Millaisia käytännön vaikutuksia tällaisilla päätöksillä tulee mahdollisesti olemaan? Yhä huonokuntoisempi vanhus asuu kotona ja laitoshoitoon pääsee yleisesti ottaen ne, jotka eivät pärjää millään avuilla kotona. On toki hienoa, että vanhukset saavat olla omissa kodeissaan mahdollisimman kauan, koska yleisesti ottaen se on varmasti asiakaslähtöisempi vaihtoehto. Lehtiartikkelikin painottaa sitä, että kotona asuminen on viihtyisämpää ja halvempaa.  Tämä tarkoittaa myös sitä, että kotihoitajia tarvitaan enemmän. 
Riskit vanhusten yksinäisyyteen ja jopa osittaiseen heitteille jättöön ovat olemassa. Jo tällä hetkellä kotihoidossa joudutaan priorisoimaan hoitoa voimakkaasti ja vähänkin omatoimisuutta omaava ikääntynyt joutuu viettämään pitkiä aikoja yksinäisenä. Käyntejä korvataan puhelinsoitoilla, käyntiajat ovat jatkuvasti lyhentyneet asiakkaiden lukumäärän noustessa ja kiire vaikuttaa väistämättä työn laatuun. Hoitajien taakan ja vastuun lisääntyessä toivon sydämestäni, että hallitus on laskenut tarkkaan suhteet ja osannut huomioida myös vanhusten määrän kasvun lähivuosina. 

Helsingin Sanomat kirjoittaa myös toisessa artikkelissa kotihoidosta, nyt enemmän hoitajan ja käytännön näkökulmasta:
http://www.hs.fi/kotimaa/Kotihoitaja+Vanhus+ei+jää+pyhän+takia+pesemättä/a1386915816272

Vanhus ei jää pyhän takia pesemättä!

Hoitajien huoli ja riittämättömyyden tunne on todellinen ja päivittäisestä arjesta kumpuava. Resurssien supistuessa työtapoja on ollut pakko muuttaa hoitotoimenpiteiden korostuessa ja ihmisen kohtaamisen vähentyessä. Hallituksen arvottaessa useimpia asioita talouden näkökulmasta ei kuulumisten vaihtamiselle, huolien ja mahdollisten pelkojen kuuntelemiselle sekä todelliselle välittämiselle anneta niille kuuluvaa arvoa. Moni hoitaja on puun ja kuoren välissä pyrkiessään toteuttamaan omaa kutsumustaan annetuilla resursseilla. Kotihoitoon motivoituneina pyrkivien hoitotyön ammattilaisten määrä on varmasti vähentynyt ja nykyisellään uskon trendin jatkuvan ja etenevän jopa huolestuttavampaan suuntaan.  

-Jassu