Leikkauksia, leikkauksia

Tässä kuussa yksi paljon keskustelua herättäneistä aiheista liittyy hallituksen rakennepaketissaan tekemiin linjauksiin ja niiden vaikutuksiin vanhuspalveluihin. Rakenneratkaisun tarkoituksena on tasapainottaa Suomen taloutta niin, että kestävyysvaje poistuisi. Kestävyysvajeen puolestaan sanotaan johtuvan muun muassa siitä, että työssä käyvän väestön osuus vähenee samalla kun ikääntymiseen liittyvät kustannukset nousevat (HS 30.11.). Tässäkin blogissa on jo tuotu esille huoli vanhusten saaman hoidon laadusta, jos hallituksen kaavailemat 300 miljoonan euron leikkaukset vanhusten laitoshoitoon toteutetaan sellaisenaan. Tutustuin maamme suurimpien sanomalehtien, Helsingin Sanomien (HS), Turun Sanomien (TS) sekä Aamulehden (AL) uutisointiin aiheesta ja tähän tapaan siellä eduskunnassa ja sanomalehtien sivuilla asiasta on väännetty.

Pääministeri Kataisen mukaan kyse on painopisteen muutoksesta siihen liittyen, miten vanhuksia Suomessa hoidetaan (AL 12.12.). Opposition näkemyksen mukaan painopisteen muutos edellyttäisi selvää voimavarojen suuntaamista kotihoidon kehittämiseen eikä rakennepaketti anna tämän toteuttamiseen selkeitä vastauksia (AL 12.12.). Hallituspuolueet syyttävät oppositiota pelottelusta (HS 12.12.) ja vakuuttavat, ettei jo laitoksissa olevia vanhuksia olla siirtämässä takaisin kotiin tai muuten jättämässä heitteille (AL 12.12.). Perussuomalaiset suunnittelevat asiasta välikysymystä (TS 1.12.), johon valtiovarainministeri Urpilainen toteaa ”hyvä, että päästään keskustelemaan tästä” (TS 1.12.).

Ensimmäisenä uutisia seuratessa herää epäilys, että mahtaakohan siellä laitoshoidossa vielä olla jotain, mistä leikata? Laitoshoitoa kun on vähennytty Suomessa jo useiden vuosien ajan. Ei auta. Pakko mikä pakko, jotta valtiontalouden tulot ja menot saadaan tasapainoon. Tämä vaikuttaa olevan uutisista välittyvä karu viesti. Raha puolestaan on sen luokan ”jumaltermi”, että poikkiteloin asettuminen näyttäytyy lähinnä todellisuudesta vieraantuneena haihatteluna. Ja sitä paitsi, vanhusten makuuttaminen vanhainkodissa tai terveyskeskuksen vuodeosastolla ei ole järin järkevää sekään. Lihasvoima heikkenee, luuston haurastuminen vauhdittuu, infektioiden riski kasvaa, masennus lisääntyy ja toimintakyky alenee liikkumattomuuden seurauksena (HS 4.12).

Hallitus katsoo, että laitosten sijaan vanhuksia voidaan hoitaa enemmän ja pidempään kotona. Koti on varmasti monelle vanhukselle se ensisijainen ja mieluisin vaihtoehto viettää vanhuuden päivät. ”Suunta kotihoitoon ilahduttaa”, otsikoi Turun Sanomat (1.12.), ja tähän iloon on helppo yhtyä. Mutta maksaa se kotihoidon ja muiden hoitomuotojen järjestäminen ja kehittäminenkin. Tämä on noussut rakennepaketin jälkipuinnin yhteydessä laajalti esille. Kotihoidon tulisi kehittyä siihen suuntaan, että se ennaltaehkäisee vanhusten vajoamisen laitoshoitokuntoon, toteaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuspäällikkö Anja Noro (HS 4.12.). Myös muistisairaiden hoitaminen kotona on herättänyt kysymyksiä (TS 1.12.). Helsingin Sanomissa (4.12.) kehittämisjohtaja Merja Tepponen Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiristä kommentoi, että kyse on myös siitä, miten siedämme erilaisuutta, kuten muistisairaita ihmisiä, keskuudessamme.

Aamulehden (2.12.) haastattelemien asiantuntijoiden, palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkimuskoordinaattorin Eero Lehdon sekä Etlan tutkimusjohtajan Tarmo Valkosen mukaan vanhuuden tuomia kustannuksia liioitellaan. Heidän mukaansa suomalaisvanhukset ovat yhä hyväkuntoisempia, mikä jo sinänsä vähentää tarvetta kalliiseen laitoshoitoon. Yhteiskunnan varoja säästyy kuntien satsatessa halvempaan palveluasumiseen. Tätä satsausta sopii toivoa. Vasemmistoliittolainen Jyrki Yrttiaho kuitenkin ihmettelee (AL 12.12.), miten kotipalvelut kohentuvat, kun kuntatalouden rahoitusta leikataan samaan aikaan yli miljardilla eurolla ja vanhusten palveluasunnoista sekä muista ympärivuorokautisista hoivapaikoista on jo nyt kova pula. Peruspalveluministeri Susanna Huovinen puolestaan vakuuttaa, että kotona asuvien tukitoimia ollaan kasvattamassa (AL 29.11.).

Ensimmäisen vuoden sosionomiopiskelijan pää alkaa kärsiä kestävyysvajeesta tätä keskustelua seuratessa. Hallituksen linjaukset kotihoidon suuntaan ovat sinänsä myönteistä luettavaa, mutta sisällä kalvaa epäilys kotihoidon kysynnän ja tarjonnan kohtaamisesta. Mahtaakohan siinä vanhus ehtiä kissaa sanoa, kun kotisairaanhoitaja jo kaasuttaa seuraavaa dosettia täyttämään. Rakennepaketin käsittely jatkuu ensi vuoden maaliskuun kehysriihessä. Siihen mennessä toivoisin näkeväni myös uutisointia, jossa vanhusten oma ääni pääsisi kuuluviin.

Viitatut artikkelit:

“Kuntien tehtävien karsinta vie kouluja ja laitospaikkoja” Helsingin Sanomat 30.11.2013

“Hallituksen säästöpäätös laittaa kotihoidon uusiksi” Helsingin Sanomat 4.12.2013

”Hallitus syytti oppositiota pelottelusta” Helsingin Sanomat 12.12.2013

“Asiantuntijat: Vanhuus ei tule niin kalliiksi kuin luullaan” Aamulehti 2.12.2013

“Sairaat vanhukset eivät joudu heitteille, hallitus vakuutteli eduskunnassa” Aamulehti 12.12.2013

”Vanhukset maksumiehiksi: Peruspalveluministeri joutui selittelemään” Aamulehti 29.11.2013

“Suomi säästää vanhusten hoidossa” Turun Sanomat 1.12.2013

“Suunta kotihoitoon ilahduttaa” Turun Sanomat 1.12.2013