Mummokin voi räpätä!

"Mikä siin nyt mättää, ku roskat pitää jättää",
kuuluu Rap-Mummon Roska Rapin kertosäe. Oikealta nimeltään Eila Nevanranta, 77, on sekä tavallinen punavuorelainen eläkeläinen, että You Tubessa suosioon noussut ja tänä vuonna debyyttialbuminsakin julkaissut rap-artisti. Räppien aiheiksi on muun muassa noussut syrjäytyminen, roskaaminen, yksinäisyys ja suvaitsemattomuus.

Jo vuosikymmeniä hiphop-musiikista pitänyt Eila halusi saada ihmiset kuuntelemaan mielipidettään ja keksi, että räppäämällä voisi siinä onnistua. Eila kertoo myös Proudage-lehdessä (vol. 4 /2013), yhteiskunnallisten aiheiden sopivan paremmin eläkeläisen rap-sanoituksiin, kuin vaikka rakkauden ja edessä olevan elämän. Rap-Mummo ei myöskään halua esittää nuorempaa kuin on: "Olisi kornia kulkea lökäpöksyissä lippalakki vinossa."

Mahtavaa, että mummotkin uskaltavat heittää odotukset taivaan tuuliin ja tuoda omaa mielipidettään esille melko modernin muusikinlajin kautta. Videosta tulee fiilis, ettei vanhuus olekaan ehkä niin tylsää ja yksinäistä, kuin aina uutisoidaan. Vaikka Eilan Mummo Rapissa sanoma onkin, että mene kylään yksinäisen vanhuksen luokse. 

Tulevaisuudessa, kun me vanhukset tulemme olemaan ehkä hyväkuntoisempia kuin koskaan, voimme kenties luoda mummojen oman alakulttuurin. Ehkä Rap Mummo on ensi askel kohti coolia vanhuutta.

-Tuleavisuuden vanhus

Viitattu Proudage - lehteen (vol.4 / 2013), artikkeli "Mikä siinä mättää, kun ne roskat pitää jättää?", Reija Kokkola.

Arvon he ansaitsevat.

Olen miettinyt toisinaan, mitä olisi olla omaishoitaja. Heidän työnsä on rankkaa ja usein ympärivuorokautista. Yleensä omaishoitajaksi ryhdytään varmastikin rakkaudesta omaan lähimmäiseen, näin ainakin uskon. Myös se voi olla syynä, että vanhustenhoito laitoksissa nähdään nöyryyttävänä ja heikko laatuisena. Geriatrian professori Sirkka-Liisa Kivelä kuvailee maamme vanhustenhoita häpeälliseksi ja arvelee että tulevaisuudessa voidaan sitä katsoa jopa kidutuksena.

Kivelä ryhtyi itse miehensä omaishoitajaksi tämän sairastuttua imusolmukesyöpään. Kivelä ymmärsikin omaishoidon ansiosta tärkeitä asioita, kuten sen, että elämässä tärkeintä on arvostaa ja rakastaa lähimmäisiään. Se on tärkeä asia oivaltaa.

Onko meidän vanhustenhoitomme todellakin niin huonolla tasolla, että sitä voidaan jopa joissain tilanteissa verrata kidutukseen? Itse en ole vielä vanhus, eikä minulla asu läheisiä palvelutaloissa, omat isovanhempanikin asuvat edelleen kotona, siksi minulla ei ole ainakaan mitään omakohtaista kokemusta vanhusten kohtelemisesta. Mutta minä tahdon vielä uskoa, että löytyy myös niitä palvelutaloja joissa vanhuksilla on hyvä olla ja joissa heidän tarpeensa huomioidaan.

Olen tietysti kuullut sekä hyvää että huonoa. Kun asiat ovat hyvin, vanhukset pääsevät ulos ja heille on tarjolla viriketoimintaa. Erilaiset kerhot, jumpat ja lauluhetket ovat hyvin virkistäviä vanhuksille jotka asuvat palvelutalossa. Mutta ikävä kyllä, on myös niitä tapauksia, joissa jopa viimeinenkin mummojen kerho jouduttiin lopettamaan säästösyistä. Ja tarinoita löytyy myös nälkiintyvistä ja monta viikkoa pesemättömistä vanhuksista. Joku oli sitä mieltä, että vanhukset tulisi laittaa vankilaan ja vangit palvelutaloon. Näin vahuksetkin kuulemma saisivat hyvää kohtelua kun taas vangit saisivat kylmää ruokaa ja pääsisivät hyvässä lykyssä suihkuun kerran viikossa.

Olen sitä mieltä, että vanhukset tarvitsisivat arvokkaan kohtelun. En silti tahdo heti tuomita palvelutaloja, sillä tiedän että niissäkin työskentelee ihmisiä suurella sydämellä, oman elämänsä uhraten. Tiedän senkin, että kaikista ei ole omaishoitajiksi. Arvostan heitä, jotka siihen ryhtyvät ja ovat ryhtyneet.

Muistetaan arvostaa vanhuksiamme! Ajetaan heidän oikeuksiaan ja suodaan heille se arvostus minkä he ansaitsevat.


Juttu, johon viittasin:
http://www.hs.fi/elama/Geriatrian+professori+Vanhustenhoito+on+kuin+kidutusta/a1384935016838

-Vipsu

Lucian laulusta iloa vanhusten arkeen

http://yle.fi/uutiset/lucia_ilahdutti_vanhuksia_ja_kaupunginsairaalan_potilaita_lahdessa/6983726

Lahdessa saatiin Lucia-kuoro ilahduttamaan vanhuksia ja kaupunginsairaalan potilaita, kirjoitti Katariina Luoma Ylen uutisissa 13.12.2013.

Eri koulujen Lucia-kulkueet olivat käyneet muutamassa eri sairaalassa Lucia-päivän aikana laulamassa. Vanhukset ja potilaat olivat olleet todella innoissaan, sillä heille saadaan harvoin elävää musiikkia paikan päälle. Myös itse laulajat olivat pitäneet päivää jännittävänä ja mukavana.

On harmillista, että artikkelin mukaan tapahtumia järjestetään sairaaloissa hyvin vähän, jos se kerta on molemmille osapuolille, sekä esiintyjille että yleisölle, miellyttävä kokemus. En myöskään usko sen olevan esimerkiksi laulun harrastajaryhmälle mikään kovin suuri vaiva tai ponnistus esiintyä sairaalassa tai palvelukodissa aina silloin tällöin. Vanhukset eivät ole vaativa yleisö. Ikäihmisten edessä voisi esittää vaikka mitä muuta. Kuten tanssia, soittoa ja teatteria voisi kaikkia tehdä ulkopuolisesta aloitteesta.

Koulukuorojen ynnä muiden harrasteryhmien säännölliseen toimintaan voisi hyvin liittää osaksi esiintymisen palvelukodissa vanhusten ilahduttamiseksi. Se kehittäisi lapsia ja nuoria toimimaan yhteisen hyvän eteen sekä toisi myös hyvän mielen. Uskoisin vanhusten myös olevan yksi kiitollisimmista ryhmistä, mitä yleisöksi voi saada.


-Tulevaisuuden vanhus

Pasilan kuvaus vanhuksista

Tämä on pakko jakaa! :D

Katselin tässä animaatio ohjelmaa nimeltä Pasila ( varmasti tuttu monelle )

http://fi.wikipedia.org/wiki/Pasila_(televisiosarja)

Ja satuin törmäämään video klippiin vanhuksista. Kyösti Pöysti yrittää saada suosteltua vanhuksia ulos talosta, minne he ovat linnottautuneet. Keinot ovat Pöystimäiset :D

"Eikö teillä ole muuta tekemistä, kuin kiusata järjestelmää?Missä arvokkuus? Nyt tehdään niin, että marsitte ulos, reumaattiset kädet niin ylhäällä, kuin ne taipuu. Mitä teidän vanhempanne sanoisi, jos tietäisivät mitä puuhaatte? Mitä Ståhlberg sanoisi? Mitä Matlock sanoisi? Hävetkää!"

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/pasila_linnoittautuneet_vanhukset_37974.html#media=37976
Aluksi totta kai nauroin tälle yleistykselle, mutta onhan Pöystillä aika tiukka yleistys kaikista vanhuksista. Ja ennenkaikkea kommentti järjestelmän kiusaamisesta. Eli jos vanhus ei halua toimia järjestelmän mukaan, on hän kiusaaja.

Hyvä esimerkki, miten komedialla voi saada keskustelua aikaiseksi:

-BloggaajaMaster

Vanhuus youtubessa!

Ajattelinpa aikani kuluksi katsoa, että miten hyvin vanhuus on edustettuna youtubessa. Itse kummiskin käytän kyseistä palvelua päivittäin. Varmasti myös monet blogia seuraavista käyttää youtubea ellei päivittäin niin ainakin kerran viikossa.

Pakko myöntää, että aika heikko on vanhuuden edustus youtubessa. Eläkeläinen- hakusanaa ei voi käyttää, koska kaikki haut johtavat humppa bändi Eläkeläisiin. Vanhuus- hakusanalla löytyi jo ihan varteenotettavia ja mielenkiintoisia videoita, joista tässä yksi:

http://www.youtube.com/watch?v=EQIOe8zZFTQ

Vanhukset kertovat omista tärkeistä asioistaa, kuten:
- Ulkoilu
- Harrastukset
- Läheiset

Mukava saada kuulla vanhuksilta itseltään, että mikä heille on tärkeää. Yleisesti kummiskin näistä asioista kuulee vain viranomaisten suusta, että mikä vanhuksille on tärkeää ja mikä ei. Toivoisinkin, että saisimme kuulla lisää vanhuksien mielipiteitä.

Ja vielä yksi juttu. Oma mummoni aina mainostaa, ettei hän osaisi käyttää facebookkia, yms. Voinkin näyttää tämän videon hänelle ja kertoa, että ikäihminenkin osaa käyttää sosiaalista mediaa.

-R

Ihmisarvoisempaa hoitoa Alzheimer-potilaille

Media Planetin tuottamassa Neurologiset sairaudet -lisäliitteessä Taru Schroderus kirjoitti joulukuussa 2013 Alzheimer-sairaiden kanssa työskentelevien uudesta ainutlaatuisesta koulutusohjelmasta. Sen on luonut Home Instead Seniorihoiva -yritys yhdessä kansainvälisten asiantuntijoiden kanssa. Uudessa koulutuksessa saadaan lisää välineitä Alzheimeria sairastavien kohtaamiseen. Syksyllä olleilla Muistiviikolla ja Vanhustenviikolla heidän omaishoitajansa ovat saaneet käydä kurssin maksutta.

Alzheimer CARE -koulutuksessa tärkeänä aiheena on muistisairaan yksilöllinen hoiva ja arvostus. Kurssin oppilaat saavat kannustusta omaksumaan vanhuksen elämäntarinaa jo ennen hoivasuhteen alkamista. Täytyy ymmärtää, että vanhus on ollut myös tavallinen aikuinen ja nuori ennen sairastumista. Oleellista hoidon etenemisessä on siis muistisairaan ehdoilla kulkeminen.

On myös puhuttu, että Home Instead Seniorihoiva on luonut kurssillaan kokonaan uuden ammattikunnan sairaanhoitajien ja kotipalvelun väliin, nimeltään Hoivanantajat. Tästä voi olla hyötyä väestön ikärakenteen muuttuessa, jolloin väistämättä yhä suurempi osa sairaistakin vanhuksista tulee asumaan kotona. Esimerkiksi yli 85-vuotiaiden määrän ennustetaan kolminkertaistuvan seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana.

Mielestäni tällainen aivan uudenlainen toiminta hoiva-alalla on ehdottoman tärkeää ottaen huomioon tulevaisuuden ongelmat vanhustenhuollossa. Ylipäänsä uskon, että ihmisläheisessä työssä tulee aina muistaa ja ottaa huomioon asiakkaan menneisyys. Sitä suuremmallakin syyllä, kun kyseessä on Alzheimer-potilas. Hän kun ei itse välttämättä pysty muistamaan historiaansa.

Toisaalta on surullista, jos tulevaisuudessa ainoat kunnolliset ja ihmisarvoiset hoidot pystytään tarjoamaan vain ykstyisellä sektorilla. Parempi olisi, että julkiseen vanhushuoltoon pystyttäisiin panostamaan eikä sen suhteen tehtäisi lisää leikkauksia. Näin meille kaikille olisi turvattuna tasa-arvoisempi vanhuus riippumatta taloudellisesta tilanteesta.

-Tulevaisuuden vanhus

http://www.hs.fi/kotimaa/Hallitus+haluaa+vanhukset+kotihoitoon/a1386915818097

Hallitus haluaa vanhukset kotihoitoon!

Helsingin sanomat uutisoi 13.12 nettisivuillaan, että vanhukset haluttaisiin kotihoitoon. Kirjoituksessa oli jonkinlaista tietoa tämän hetkisestä tilanteesta niin koti kuin laitoshoidostakin. Kotihoidon asiakkaita oli viime vuonna 70 500. Iäkkäistä ihmisistä 60 500 asui laitoshoidossa. Hallitus on hyväksynyt lakiuudistuksen siitä, että laitoshoitoon kuuluvia rahoja vähennetään 300 miljoonalla eurolla. Koko ajan on myös laitospaikkoja vähennetty.

Millaisia käytännön vaikutuksia tällaisilla päätöksillä tulee mahdollisesti olemaan? Yhä huonokuntoisempi vanhus asuu kotona ja laitoshoitoon pääsee yleisesti ottaen ne, jotka eivät pärjää millään avuilla kotona. On toki hienoa, että vanhukset saavat olla omissa kodeissaan mahdollisimman kauan, koska yleisesti ottaen se on varmasti asiakaslähtöisempi vaihtoehto. Lehtiartikkelikin painottaa sitä, että kotona asuminen on viihtyisämpää ja halvempaa.  Tämä tarkoittaa myös sitä, että kotihoitajia tarvitaan enemmän. 
Riskit vanhusten yksinäisyyteen ja jopa osittaiseen heitteille jättöön ovat olemassa. Jo tällä hetkellä kotihoidossa joudutaan priorisoimaan hoitoa voimakkaasti ja vähänkin omatoimisuutta omaava ikääntynyt joutuu viettämään pitkiä aikoja yksinäisenä. Käyntejä korvataan puhelinsoitoilla, käyntiajat ovat jatkuvasti lyhentyneet asiakkaiden lukumäärän noustessa ja kiire vaikuttaa väistämättä työn laatuun. Hoitajien taakan ja vastuun lisääntyessä toivon sydämestäni, että hallitus on laskenut tarkkaan suhteet ja osannut huomioida myös vanhusten määrän kasvun lähivuosina. 

Helsingin Sanomat kirjoittaa myös toisessa artikkelissa kotihoidosta, nyt enemmän hoitajan ja käytännön näkökulmasta:
http://www.hs.fi/kotimaa/Kotihoitaja+Vanhus+ei+jää+pyhän+takia+pesemättä/a1386915816272

Vanhus ei jää pyhän takia pesemättä!

Hoitajien huoli ja riittämättömyyden tunne on todellinen ja päivittäisestä arjesta kumpuava. Resurssien supistuessa työtapoja on ollut pakko muuttaa hoitotoimenpiteiden korostuessa ja ihmisen kohtaamisen vähentyessä. Hallituksen arvottaessa useimpia asioita talouden näkökulmasta ei kuulumisten vaihtamiselle, huolien ja mahdollisten pelkojen kuuntelemiselle sekä todelliselle välittämiselle anneta niille kuuluvaa arvoa. Moni hoitaja on puun ja kuoren välissä pyrkiessään toteuttamaan omaa kutsumustaan annetuilla resursseilla. Kotihoitoon motivoituneina pyrkivien hoitotyön ammattilaisten määrä on varmasti vähentynyt ja nykyisellään uskon trendin jatkuvan ja etenevän jopa huolestuttavampaan suuntaan.  

-Jassu